lue myös:
Sepi Riklander: meripäiväsessio
1
AIKA ENTINEN
Aikanaan oli mies, jota sanottiin herra Sinitarraksi.
Tämän nimen antoivat ne monet naiset,
joita hän tanssitti Tenhossa.
Hakaniemen jehut istuivat
torinlaidan sähkökaapin päällä,
aina kun aurinko paistoi.
Ja kyllähän sekin paistoi,
mutta kun ei paistanut
oli naurulokkiparven
värjötteleminen huhtikuun räntäsateessa
samaisella torilla.
Mutta aurinkoisella säällä.
Silloin sähkökaapin päällä oli tungosta.
Sinne kiipesi ukkoja ja pari akkaa.
Illalla kuutamossa
Tenhossa vilkkuivat valot:
"Tule Tenhoon
Eino Grönkin tulee."
2
KIRJASTOSSA
Luin kirjaa, mutta kävelin ulos - ulos aurinkoiseen.
Ja mikä oli tie, joka johti välinpitämättömästi
johonkin ihmisten keskelle.
Siellä istuin tuolille ja annoin silmilleni
valmiiksi tehdyt ajatukset ja ratkaisut.
Kääntelin ne valmiiksi eteen.
Ne kiipesivät katsetta pitkin aivoihin, joista
päästin ne jotensakin suoraan pois,
Ihmiset seisoivat ja ottivat itselleen kertomukset,
kukin viattomuutensa mukaan.
He siirtelivät jalkojaan kertomukselta kertakaikkiaan,
Minä kävelin huoneen poikki ja otin kirjan,
jossa oli lyriikkaa.
Lyriikkaa kuin lintuja tammissa
ja muissa vanhan puiston puissa.
Se oli haurasta, vanhaa. repeilevää.
Ei ollut pohjaa nykyajassa.
Se ilmeni kirjoista.
Katsoin naista, jonka elämä tämä huone on.
Se näkyi hänen silmistään ja hymystään.
Se on hyvä. Miksi ajattelen näin, vaikka tuolit
ovat takapuolelleni mukavia
ja kaikki on kuitenkin todellista, myös nekin
valmiiksi tehdyt ajatukset ja ratkaisut, jotka
päästän melkein suodattamatta pois.
Tulen ja teen tämän uudestaan,
koska ei ole muuta mahdollisuutta,
eikä paikkaa - valitan.
Avasin siis oven ja aurinko muistaa minua.
Jalat siirtyvät vaivatta, risteys on tuttu.
Parkkipaikka minulle mahdollisimman ulkopuolinen.
3
HIIHTÄJÄ
Mies hiihti kuutamossa meren jäätä pitkin.
Hän oli tulossa kotiin,
repussa jäätyneitä kukkasia.
Ympärillään hän näki hienoa
valkoista hopeaa ja keltaisessa kuussa
ylhäällä taivaalla pilkahti häivähdys
ikuisesta lämmöstä.
Mies oli ollut monta päivää
pois kotoaan ja hiihtänyt ja
ryypännyt, kunnes rahat olivat loppuneet.
Tämä hiihtävä juoppo osui sitten
erääseen hylättyyn suksiverstaaseen,
jonka ainoassa lämpimässä huoneessa
ryyppäsi suksimestarin kanssa omat suksensa.
Se olikin pahinta, sillä ilman suksia
on suomalainen suojaton.
Aivan kuin revittäisiin jalat irti.
Ei sentään hätää.
Vanha suksitehtailija haparoi pölyiseen
suksivarastoon
ja löysi kuin löysikin vielä yhdet vanhat
kunnon hikilaudat.
Ne sai juoppo hiihtäjä.
Suksimestari otti vielä nipun tulppaaneja
ja työnsi hiihtäjän reppuun sanoen:
-Vi, vie rouvallesi guggia. Niid degee herrasmies,...
4
PÖYTÄ
Varastomiehiä parveili
lastaussillan luona.
He olivat kokoontuneen sillalle
mennäkseen vanhan
sököpöytänsä ääreen.
Sököpöytä palveli ennen asemasalipöytänä.
Pöydän pinta oli lakattu
ja se oli tehty paksusta koivulaudasta,
Pöydässä näkyi vieläkin
kauniita puukuvioita.
Sen pintaan oli kirjoitettu monenlaisia viestejä
"Jukka tuli lusimasta 30.6.67"
"Huvää kesää mulkut",
"TJ 202".
"Make rakastatko minua t: eräs".
Paljon muitakin tekstejä siinä oli,
mutta varastomiehet kävivät nyt
sökölle ja eivät turhia lueskelleet.
Perjantaina sitten tilirahoista
voisi ostaa vaikka
Alibin tai iltasanomat.
5
KOHTAAMINEN
Eronnut perushoitaja ja taksinkuljettaja
sattuivat samaan
kyytiin ja menivät Oulunkylään.
Puhuttiin yövuoroista.
Niitä riitti kummallekin,
ja kuinka paljon yövuorossa
ehti kuulla ihmisten selityksiä.
- "Taksin takapenkki" olisi hyvä laulun nimi,
sanoi perushoitaja.
- Miksikäs ei, myönsi taksikuski.
Matkalla Tallinnaan
he tapasivat uudelleen,
Jälleen näkemisen riemua.
Illalla he alkoivat suunnittelemaan
yhteistä yövuoroa.
6
KAUNIS LOPPUKESÄ
Kohta on kulunut kesästä suurin osa.
Enää pieni aika jäljellä.
Läheisessä saaressa on sotilastukikohta,
jossa sijaitsee sääasema.
Olen toivottoman unelias.
Johtuuko se loppukesästä,
sitä en tiedä, mutta luonto elää.
Täällä hellanrenkaitten kilinä
ja halkolaatikon kansi
korvaavat paljon.
Harmaanvihreitä huonekaluja
on irrallaan
ja rannassa ruohosipuli nojaa
pieneen radioon.
Silloin Kake siirsi tekokättään
ja sanoi:
- Jos ei olis tekokättä,
mä opettelisin soittaan kitaraa.
Se oli yhdeksäs päivä.
se oli menetys minulle ja lapsilleni.
Hän kuoli syöpään.
7
EI VIELÄ SYKSY
Sääaseman takana kasvoi
karhunputkea siellä täällä seinustalla.
Samalla seinustalla
oli perhosia ja aurinko
paistoi vanhan säämiehen nenuun.
Sääaseman tornissa pyöri
propelli kesätuulessa.
Voi mitä satua.
Vanhoihin sänkyihin oli
kirjoitettu jos mitä.
Olin piirustuskoulussa,
jota taiteilija K piti.
Olin maalannut toisten kanssa
sääasemaa edestä ja takaa
kohta kaksi viikkoa.
Kun pääsimme mantereelle,
menin kaljalle.
Joku kysyi: oliko hyvä sää?
Otin toisen kaljan ja katselin kysyjää.
- Niin kohta tulee syksy,
tämä jatkoi.
Muistin karhunputkien valöörit,
muistin sääaseman pääskysenpesät,
joihin emot kirkuen veivät ylitseni
suhahtaen poikasille syötävää.
Ei syksy vielä tule.
8
ÖLJYVÄREJÄ
Auto-Pena oli päässyt eläkkeelle,
ja alkoi harrastamaan öljyvärimaalausta.
Hän maalaili mielellään värisommitelmia,
ja kehitteli viivankäyttöänsä sekä valon ja varjon muotoja.
Meitä oli monta viikonloppuleirillä,
jossa harjoiteltiin muotokuvan tekoa valokuvasta.
Pena maalaili vieressäni ja oli tosiaan
työskennellyt monta vuotta autonmyyjänä:
- Kyllä Volvo on perheautona parempi kuin moni muu,
sanoi joku takanani. En nähnyt kuka.
- Mutta Audi sopii kaupparatsulle, sanoi toinen ja jatkoi:
- Tarkoitan siis, että paremmin kaupparatsulle kuin perheelle.
- Voi olla, sanoi Pena, mutta tiedättekös mitä kapteeni
sanoi alokkaalle, kun tämä pyrki toimistoon?
- Ni mitä sanoi Volvo-mies kysyi.
- Alokas koputti ovelle ja kasaili luita yhteen
tehdäkseen ilmoituksen.
- ULOS, ulos vaan, kapteeni karjui.
Sitten kapteeni katsoi ylivääpeliä, joka istui pöytänsä takana.
- Kuulitteko kuinka alokas koputti ovelle?
Se ei ollut, ylivääpeli, koputusta vaan hiiren rapinaa...
Mieshän raapi ovea kuin hiiri.
- Voi, voi, olipa tyly sille pojalle, eräs nainen sanoi ja haroi
siveltimellään valokuvaa, josta piti tehdä muotokuva.
- Niin semmoista se on, sanoi Pena ja jatkoi:
- Eiköhän jatketa töitä, vai mitä, sitä paitsi
sillä alokkaalla oli vielä elämä edessä.
9
ELÄMÄÄ ETELÄSSÄ
Eräässä eteläamerikkalaisessa satamassa
värillinen äiti
työskenteli purkaen tomaattilastia
laivan ruumasta.
Hänen poikansa juoksenteli
sinne tänne.
Ei siinä mitään.
Satamassa juoksentelee poikia,
miksei tyttöjäkin, joka päivä.
Äiti katseli poikansa juoksentelua
reelingiltä ja sai idean:
- Mitä tuossa juoksentelee,
menköön parturin oppiin.
Niin poika alkoi saksia seiloreiden päitä,
koska parturoi satamassa.
Seiloreiden jututkin tulivat tutuiksi ajan mittaan,
ja niinpä hän välillä
kyllästyi koko hommaansa ja
lähti muiden mukana
sataman aallonmurtajalle uimaan.
Pojan äitikin häipyi kuullessaan miehen sanat:
- Tule mulatti.
10
SIIVOUSTA
Varastomies Huttunen siivosi
lastauslaituria. Syrjäsilmin hän näki
kuinka kiitollisen näköisiä
olivatkaan
läheisen puiston puliukot maijan mentyä
tällä kertaa menojaan.
Äiti joka työnsi rattaissa lastaan
pysähtyi sanomaan
jotain eräälle puliukolle.
Huttunen jatkoi siivoamista.
Siivottavaa oli paljon, styroxia,
pahvia, siderautaa, maahan valunutta
sementtiä, koiran jätöksiä.
Puliukkojen puolella oli hiljaista.
Äiti lapsineen hävisi rautatiepuistoon.
Huttusella oli kamala nälkä.
Hän laittoi luudan
ja lapion
syrjälleen seinää vasten
ja lähti syömään.
11
TIETOKILPAILU
Kolme taksikuskia istui kopissaan selaillen lehtiä.
Harmaa sade valui lasitaksikopin ikkunoita.
Varastomies Huttunen kömpi kopille.
Hänen partainen ketsuppinen suu huohotti.
Nyt tuntui pahalta. Ei ollut kotiakaan mihin mennä.
Vanha laulu kaikui Huttusen päässä:
"Elo ihmisen huolineen ..."
- Heittäkää suharit mut Mosaan, pyysi Huttunen.
Taksikuski nousi ja sanoi:
- Onko fyrkkaa.
- Joo, valehteli Huttunen.
- Ei käy, suhari sanoi.
- Saat himassa, uskotteli Huttunen.
- Usko nyt, ei käy, suhari toisti.
- Älähän nyt, sanoi toinen suhari. Huttusella heräsi toivo:
- Nyt voin päästä Mosaan varastokoppiin nukkumaan.
Varastokopissa, siellä missä Huttunen säilytti vaatteitaan
oli vankka puusohva,
johon mahtui hyvin kyljellään nukkumaan.
- Sinne, sinne lämpimään varastokoppiin,
takoi Huttusen päässä ja elämä alkaisi taas hymyillä.
- Mitäs sanot, jos pidetään kilpailu, sanoi suhari Huttuselle.
-Ketä haluu turpaan, joku uteli taksikopin ulkopuolella,
mutta siitä ei Huttunen piitannu vaan sanoi:
- Pidetään kilpailu, onko kortit, katsotaan sököllä.
- Ei, ei, vaan tietokilpailu. Tässä lehdessä on kysymys,
sanoi suhari. Huttunen maiskutti suutaan ja sanoi:
- No anna rööki, niin katsotaan.
Huttunen sai tupakan ja taksisuhari kysyi:
- Kenet Galigula nimitti senaattoriksi?
Jos tiedät niin ilmainen kyyti.
12
HAUTAUSMAALLA
Rouva K käveli linja-autoasemalle.
Hänen äitinsä oli juuri haudattu.
Oli kesäinen päivä.
Rouva K itki.
- Miksi nyt, kun kaikki on myöhäistä,
tulevat kaikki kysymykset,
hän mietti.
Ikään kuin uusi portti olisi
avautunut muistoihin ja tekoihin.
Päivästä toiseen hän itki,
kunnes keksi mennä
hautausmaalle äitinsä haudalle.
Hän istui vihreälle puistonpenkille,
joka sijaitsi hiekkakäytävällä
melkein äitinsä hautaa vastapäätä.
Tuuli lauloi lehmuksissa ja vaahteroissa.
"Minä olin lentäjän poika..."
13
ERO
Vesikalvo herahti Mervin silmiin.
Kuitenkin, sittenkin.
Vaikka naimisissa olo
päättyi tähän auringon nousuun,
pyöri kotiovi hänen
mielessään.
Se oli ruskea vanha ovi,
jossa oli messinkinen kirjeluukku,
valkoiset kirjaimet nimikotelossa.
Kolmas kirjain oli ollut vino
niin kauan kuin hän muisti.
Ei sitä saatu suoristettua
koko viisitoistavuotisen
yhdessäolon aikana .
Sinne jäi koko kolmas kirjain.
Mervi havahtui leipomon edessä.
Lapussahan luki:
"muista mutsi lihikset...."
14
IKÄVÄÄ
M:n mies oli itkevä, väkivaltainen
ja raukkamaisuuteen taipuvainen.
Tosin heillä oli yhteinen harrastus.
Leipominen.
Silloin kaikki oli mukavaa,
tehtiin sitten pullaa
tai kakkua.
Joulupipareiden teossa kuitenkin.
kärähti miehen pinna.
Hän löi nyrkillä kaapinoveen
ja ovi tipahti.
- Mitäs tolleen teit, kysyi vaimo M.
- Saatana, mies vastasi.
- Ei kai se oo joulupipareiden syy,
kysyi vaimo M.
- Älä lässytä, nyt mä lähden. Mä en jaksa enää.
Joskus sanomalehteä selatessa
mies saattoi hyräillä:
- "Minä olin lentäjän poika..."
15
JUKKA-PALMU
Mervi ja eläkkeellä oleva autojobbari istuivat
vanhaan suolaitaan tehdyssä kesäkahvilassa.
He olivat tavanneet yllättäen.
Olivat kylläkin vanhoja tuttuja, sillä Mervin isä oli
ollut jobbarin töissä joskus ammoisina aikoina.
Silloin muinoin kun ensimmäisiä Datsuneja
alkoi tulla Suomeen.
- Olen eronnut ja sellaista, Mervi sanoi.
- Mie arvaan. Mies juoppo, väkivaltainen
ja raukkamaisuuteen taipuvainen,
sanoi autojobbari.
- No, enpä tiedä, Mervi sanoo ja siemailee kahviaan.
- Mutta mie tiijän, sitähän se on, mutta älä välitä,
kyllä me miehetkin vanhemmiten viisastutaan,
kyl se näin on, ainakin haudassa...
Merviä nauratti vähän. Sen verran vain,
että kerkesi ajatella muutaman ajatuksen,
ennen kuin alakulo tuli taas tutulle paikalleen.
- Ei muuta Mervi, kun terotat kyntesi
äitisi vanhaan Jukka-palmuun
ja takaisin baanalle,
sanoi jobbari katsellen perhosia,
joita lenteli kahvilan pihalla.
16
RAVINTOLA
Eräässä ravintolassa
pelasi ystäväni flipperiä.
Hän oli nopea ja taitava siinä.
Kun bändi soitti, se kolahti.
Ystäväni hullaantui, kun eräs
huora vaivautui hymyilemään.
Pidän häntäkin ihmisenä,
he ajattelivat kumpikin.
Kummallakin oli kaiketi
särkynyt sydän.
Kumpikin ikävöi rauhaa.
Kummallekin oli samantekevää
satoiko vai paistoi.
Kumpikin oli kaiken nähnyt.
17
UFOJA
Kerran löytyi
hevosenraato lumihangesta.
Ihmeellisintä siinä oli
hevosen hampaat.
Ne loistivat ja hohtivat.
-Ufoja, joku huusi.
18
VIIRUJA
Minussa on viiruja.
Ne tulivat vahingossa,
kun lopetin ruokailua.
Minä sählään jo
yllättävän lähellä kotia.
Jos elämältä ei saa muuta
kuin kypsän iän,
niin pahvilaatikkoon
joutaa koko erehdys.
19
TÄMÄ TUNTUU LOPULTA
Pääsiäinen on tulossa,
mitäs nyt tehdään.
Maapallo on limasta väsynyt,
huuruista hukuksissa.
Pääsiäiseen on aikaa vähän.
Tunnen itseni idiootiksi.
Väistelen ajatusta, että
Golgata tuulettaa pölynsä
elämäni purjeisiin.
Minä käännyn Jumalan puoleen ja
kysyn ääni vavisten, miten on minun
laitani. Onko mitään saumaa.
Vai onko ainoa sauma tappion sauma.
20
PUMMI
Alhaalla,
aivan kellarikerroksen
rappukongin alla
nukkui mies
jalat kippurassa
ja tutunnäköinen
pikkutakki
pään alusena.
Mulla on kaksi tytärtä,
sanoo mies
ja nousee istumaan.
Nää vanhat kivilattiat on lämpimii,
mutta kova peti tää on,
hän jatkaa.
Roskien viejät katselevat
ikkunasta tähtiä.
21
MUUSIKOT I
Minä tunsin heidät siitä,
että he sanoivat aina moi.
Tunsin heidän niskansa
keikka-auton hämyssä.
Mustat teryleenihousut prässättiin
kivimankelissa.
Lumisina päivinä koskematon kerros
nousi ainakin viisi senttiä lampun kuvulle,
ennen kuin keikka-auto saapui pihaan.
Sitten ruisleipää ja punaviiniä
ja nukkumaan.
Aamulla haitari syliin
ja tulet pönttöuuniin.
Hiilloksessa halstrattiin silakoita.
Silakkahalsterin ihana tuoksu ja
koivuhalkojen lämpö,
kutittavat kyyneleet.
22
MUUSIKOT II
Vanhat ravintolamuusikot
kokoontuivat kerran vähän
niin kuin muistelemaan menneitä.
- Tykkäsin istua aina kapakan
kellarissa, siellä oli niin
raikas ilma kertoi rumpali Robe.
- se oli taas niitä aamuja... aloitti
basisti Nokkala ja jatkoi:
- ...kun pieniä kiviä lensi matkustajakodin
ikkunaan ja
ihailijatar pyysi herroja huvilalle laulamaan.
Me lauloimme muistaaksemme
"Elo ihmisen huolineen ja murheineen"
ainakin sata kertaa ja aina
kauppaneuvos läväytti lompakkoa
ja sanoi:
- Pojat, eiköhän lauleta "Elo ihmisen
huolineen ja murheineen "
23
MUUSIKOT III
Eräässä ravintolamuusikoiden
vappujuhlassa oli tapana laulaa
työväenlauluja,
ja sen perään lähteä
vappuheiloja katselemaan.
Sen kertainen vappuilta oli täynnä tunnelmaa.
Joku työnsi vappuhuiskun
basisti N:n päähän.
Basisti N aivasti, mutta
ei se mitään.
Vappuheilakin löytyi aivan
puiston vierestä.
Siitä sitten tanssimaan.
Irtonenät tuolille ja
vappuheila kikatti jo mukavasti.
24
RIZLING
Muistan kuinka uupunut olin
kun tulin piirustuskurssilta.
Muistan hyvin uupumuksen.
Muistan tuskan hiljaisen äänen.
Se oli kuin kuisketta.
Otin pullon Rizlingiä ja
tarkkailin harmaalokkeja,
ne ikään kuin hävittävät kaiken.
25
MUUSIKOT IV
Ravintolamuusikot olivat
hiihtämässä, koska raikas
talvi-ilma tekee hyvää savuisille keuhkoille.
Metsässä kuuset olivat isoja ja
Suuret lumiset kivet olivat kuin
valkoisia paiseita muusikon poskessa.
Trio hiihti peräkanaa ja saapui merenrantaan.
Vanha venelaituri törrötti jäiden
keskellä puristuksissa.
Sitä pitkin käveli heidän tuttavansa
baarimestari Jaska kultainen korvarengas
kimallellen helmikuisessa auringossa.
- Hei Jaska, huudahti basisti N.
- Hello vaan pojat, mitäs te täällä teette?
huusi Jaska ja heilutti kättään.
- Lähdettiin suoraan keikalta hiihtelemään.
Aamuyöstä oli
komea kuutamo. Entäpä itse, mitä
baarimestari tekee jäisellä
laiturilla, kysyi basisti N.
- Tulkaa perässä, niin näette, Jaska sanoi.
Salaperäisesti koko porukka
hipsi Jaskan perässä.
- Tämä on minun hobbyni, Jaska sanoi.
- Mikä ihme, toiset ihmettelivät.
Jaska rakensi lumista baaritiskiä,
ja toiset jäivät auttamaan,
kunnes taksi tuli hakemaan keikalle.
26
MUUSIKOT V
Eräät ystäväni, ravintolamuusikoita
kaikki, lähtivät tanssikursseille.
Opettajina toimivat Tage ja Pirre.
Oli kivaa. Opiskeltiin tangoa ja
valssia, humppaa, jiveä,...
Basisti N hoki " yy kaa koo nel. "
Rumpali Robe oppi
vaivattoman näköisesti.
Kosketinsoittaja ja laulusolisti
Bösse hänkin oppi ihmeen nopeasti.
Oltiin baaritiskillä.
Bösse tilaa jallukolaa ja kehuu kuinka
hyvä hän on valssaamaan.
Muut ovat kateudesta vihreitä.
- Älkää Bösseä kadehtiko, sanoi Gaaga,
Bössen tyttöystävä ja
sanoi Bössen aina sekoittavan
sadetanssin ja valssin.
- Lähetään kiitään, Bösse sanoi.
Naurua baaritiskillä.
27
MUUSIKOT VI
Ravintolamuusikon saunassa
on löylyä, sillä muusikkoon
tarttuu ravintolan savut.
Basisti N:n saunassa ei saa
LAULAA, mutta suihkussa
saa kertoa vitsejä.
Sitten juodaan saunakahvit
ja jos on edessä keikka,
niin kasataan nuotit ja
arvotaan laulaja.
28
MUUSIKOT VII
Eräänä talvi-iltana muutama
ravintolamuusikko istui pönttöuunin
edessä ja halstrasi silakoita.
- Olen pahoillani, mutta eroan bändistä,
sanoi basisti N.
Toiset tietysti katsoivat pitkään
basisti N:nää.
- Älä eroa, keikkaa riittää ensi kesään
ja sitten mennään laivalle soittamaan
syksyyn asti, toiset valistivat basistia.
- Onhan se tietysti näinkin,
mutta eroan sittenkin, basisti N sanoi.
29
VUOROJA
Tupakkahuoneen ikkunassa
oli kalterit.
Se sijaitsi aivan katonrajassa.
- Mistä saisin tupakan?
joku mietti.
Hoitaja käveli turvallisen
näköisesti.
Joku huusi: "voi helvetti".
Eräs Timi oli ollut viikon
kahvinkeittovuorossa,
se siellä huusi:
"voi helevetin helvetti."
30
MUISTO
Muistatko
sitä ja silloon.
Ullan kahvihuoneessa.
Kuin ensilumen peittämää
ruusukenttää
oli kevytmielisyys.
Maailma oli täynnä
kylmiä paikkoja.
Niljakkaita ja
pettyneitä ihmisiä.
Mutta, että, kuitenkin.
31
UNOHTAA
Tapellessamme hutkimme
toisia.
Tapellessamme unohtaa
huolet.
Tapellessamme tuntuu
kaikki helpolta.
Tapellessamme tulemme
tyhjiksi.
32
SIELLÄ
Siellä on partureita,
siellä on partaa.
Siellä on vettä,
siellä on valtaa.
Siellä on hanoja,
siellä on kanoja
Siellä on silmät suu,
siellä on joku muu
Siellä on hätä
siellä on mätä.
Siellä on mallikkaat,
siellä on hallikkaat.
Siellä on mauno,
siellä on tauno.
Siellä on suominen,
siellä on huominen.
33
RUNO
Uusi runo kasvaa.
Känsät kovettuvat.
Ihomadot kuivuvat.
Soittelen kitaraa.
Kissalla avautuu silmät.
Ei miksi, mistä ja milloin.
Vaan, sitä, tätä, ja silloin.
34
RAKKAUS
Naisen sydän löi pimeässä yössä
lämpimästi. Hänen kätensä olivat
pehmeät ja kuulaat
ja hänen ryhtinsä toi mieleen
ratsastajapatsaita.
Hän istui punaisessa ristissä kokouksessa.
Ja yhtä mielellään hän auttaa s i n u a.
Niin sinua taksikuski, joka
olet rauhaton kun ajat hänen
osoitteensa ohi.
Hänen osoitteensa on
sinulle kultaakin kalliimpi.
Sinä rakastat hänen osoitettaan.
Sinä rakastat sitä miltei yhtä paljon
kuin häntä itseään - ehkä enemmänkin.
Aina kun alkaa ahistaa ajat
tuohon osoitteeseen.
Katselet tuttuja vaahteroita ja
kirjaimia nimitaulussa joka on
harmaankeltaisella seinällä A-portaassa.
Hänen ihanan nimensä ensimmäinen kirjain
tuossa hienossa sukunimessä on myös A
ja viimeinen on I.
Sitten illalla kun pääset vuorostasi
peset kätesi päivän töistä
ja menet laulamaan
"Minä olin lentäjän poika".
35
AAMU STURENKADULLA
Aamulla taksikuski ja Anatoli lähtivät yhtä aikaa.
Kello oli puoli seitsemän. Anatoli lähti
talvirenkaita ostamaan.
Hän veisi niitä Viipurin lähelle
omalla Wolkkari LT:lään.
Mutta poikkihuilu, se hänen täytyisi
vielä ostaa pikkuiselle tytölleen.
Anatoli katseli taksikuskia.
- Hei, koska sä Ana tuut Viipurista?
taksikuski kysyi.
- Ma tulen kolme päivä, mut juksi broplema.
Mistä ma saa huilu mun tytölle,
Anatoli sanoi ja seisoi pimeällä Sturenkadulla.
- Joo, Anatoli ole huoleta, mä hommaan
sulle huilun, lupasi taksikuski
ja Mersu käynnistyi.
Se oli heti Anatolin LT:n edessä
punaisena ja kiiltävänä kuin
syksyinen viinimarja.
Taksikuski ja Anatoli, kaksi kauppiasta,
katselivat hetken ympärilleen,
aivan kuin haistellen kaupantekoilmaa.
Sitten moikkasivat hyvästiksi.
36
SIIVOTAAN YHDESSÄ
Olin siivoamassa kotiani.
Siirtelin tuoleja ja pyyhin pölyjä
siinä aamutuimaan kun kuulin
paksun seinän läpi aivan kuin
kellarista:
- Laita nyt ne matonhapsut samaan suuntaan,
komensi ääni. Hitaasti kaikui vielä sana:
- HETI!
- Hei kulta, vienkö roskat,
kuului vielä.
Sehän oli Anatoli,
venäläinen entistäjä.
Se entistää vanhoja autoja
ja vie ne mennessään.
Ja kaikki ostetaan käsistä.
Ladat, Opelit, Toyotat, Escortit, vanhat
ja uudet Volvot sun muut.
Huikkasin Anatolille rappuun
kun tämä vei roskapussia.
- Tule Anatoli tänne,
eiks sun pitäny muuttaa Haminaan?
- Ei, ma löysi Hesasta uusi muija, ma täällä.
Kuului lokkien kirkunaa ja
kesäistä pölyä riitti.
Anatolin kultahampaat välkkyivät.
37
ROSKAA
En ollut tuota vanhemmanpuoleista
naista aikaisemmin täällä tämän rapun
maisemissa nähnyt, mutta muistaakseni
tänne oli sittenkin äskettäin joku muuttanut.
Roskapussia viedessäni asia sitten selvisi.
Nainen oli tonkimassa jotain roskiksesta.
- Päivää herra. Minulta hävisi lääkepurkit
ja olen niitä hakemassa... aamulla
järjestelin vielä komeroa ja vein tänne
roskaa ja minusta tuntuu nyt, että
sinne menivät lääkkeet... puheli nainen
ja esitteli itsensä Esteriksi.
Hän oli hieman pyylevä,
reilut viisikymmentä ja jollain tapaa
toimeliaan näköinen.
Toppis yllä ja pipo päässä tämä jatkoi:
- Missähän ne lienee...
- No mie voin ilmoittaa, että meiän
tytöt löyti kaksi lääkepurkkia,
onkohan ne teiän, sanoin.
38
LILLY
Ihmiset sanoivat, että Lillyn
vauva on löytynyt turkinhihasta
Tivolin kaatopaikalta.
Mutta ei sitä usko Lilly.
Hän haluaisi lepuuttaa sydäntään,
eikä katsella tylsiä ilmeitä
ja paraatirappujen puhdistamista.
Tuli oikukkaita ilmoja
ja Pietarissa alkoivat pikkuhiljaa
pakkailla ryysyjään.
Ja sitten rakkaimmat ystävät lähtivät,
jos joku jotain letkauttikin,
niin riittää siihenkin yllin kyllin
teräviä vastauksia.
39
KOLME
Kolme isoa miestä istui
rautatieasemalla.
Heitä paleli,
olihan marraskuun loppuja ilmassa
oli selvät Joulunmerkit.
He olivat siinä penkillä kuin
kolme unohdettua hevosta
isäntien mentyä
markkinariemuihin.
Nämä kolme hevosta
etsivät jotain katseillaan,
mutta mitään
ei oikein näkynyt.
40
K.I.S.S.A.
Olemme siirtyneet talveen.
Joulu meni ja uusi vuosi.
Ja tammikuu oli pitkällä
kunnes huomasin omistavani kissan.
Sen nimikin oli K.i.s.s.a.
Tytöt sitä ensin syöttelivät
ja sitten saimme pitää sen.
Harmaan kissan.
Minä ehdotin nimeksi Mikkoa
tai Mattia. Mutta olkoon nyt K.i.s.s.a.
kun kerran se on kissa.
Leikkisähän se on välillä,
mutta enimmäkseen se makailee
lähellä patteria.
Erään kerran toi Pave sille torilta silakoita.
Se oli käynyt Kotkan torilla
ja samalla reissulla oli hankkinut silakoitakin.
- No, K.i.s.s.a. Tules ottamaan silakoita...
ääh kun on tuo jalka vielä arka, ei meinaa
taipuu just mihinkään, kävellää sitten
suoralla koivella... otas nyt K.i.s.s.a. silakoita,
eikö kelpaa, kyllä pitäis kelvata, on hyviä
ja tuoreita, usko nyt,
puheli Pave, kun aukoili silakkapakettia.
41
PIENIÄ ASIOITA
M itki, vaikka lapsetkin pelkäsivät.
Vaikka ne sanoivat, että
äiti ei saa itkeä.
Likaiset juovikkaat lattiat.
Niitä pitkin hän oli liikkunut
taas tämänkin päivän.
Lapset kävivät koulua.
Toiset niistä olivat huumorintajuisia,
vaikka itkivät.
Toiset eivät enää itkeneet,
eivätkä myöskään nauraneet.
M halusi jotakin,
vaikka kuinka pientä.
Hän halusi tutuille kaduilleen
kävelemään.
Jospa siellä tulisi vastaan joku,
joka ei valehtele.
Hyräilisi hänelle näyteikkunan luona:
"Hei ystävä, pyyhi kyyneleet.
Aivan turhaan niitä teet..."
42
YHTEINEN KISSA
Tässä korttelissa asuu kissa.
Kaikki sanovat sille:
- Voi kuinka KAUNIS k.i.s.s.a.
Kun joku sattuu
kävelemään sen ohi:
- No mutta, kukas kissa siellä on.
Kissamme asustaa
poliisiaseman vieressä.
Poliisit pitävät siitä.
- Hei ystävä, sanoo Ari,
iso konstaapeli.
- Haluatko silakkaa?
Silakkaa, silakkaa.
Sitähän kissa haluaa.
Ainakin meidän korttelin
kaunis mirri.
43
KANSAN OMAISUUS
Erään kahvilan rappusilla,
kaukana banaanivaltiossa
istui mies ja raaputti
kolikolla taulun kehyksiä.
Kehykset olivat mönjätty jollain maalilla.
Saman värisellä suolan harmaalla,
kuin olivat kahvilan ulkoseinätkin.
Mies hymyili ja vilkaisi lokkeja.
Niitä riittää ja niiden kirkunaa
sinisen taivaan alla.
Nyt mies vasta alkoikin hymyilemään -
taulun kehykset paljastuivat
puhtaaksi kullaksi.
- Senor, kuinka voin palvella,
sanoi paikalle tullut tarjoilija.
Tarjoilija otti pistoolin
esiliinansa taskusta:
- Senor, onko tuon taulun
kehykset kultaa?
Kolikkomies sanoi:
- Ei missään tapauksessa.
- No, sen tarkistamme.
Kaikki kulta kuuluu kansalle.
44
KATSELIN TÄHTIÄ
Katselin tähtiä.
Oli keskiyö ja lokakuu.
Oli kuunpimennyksen aika.
En nähnyt edes tontin laidalla
olevia kuusia.
Otin kulauksen.
Sormeni tuoksuivat hyvälle.
Kaukana näkyy Kalevanmiekan tähdistö.
Kaukana on myös ystäväni,
niin kuin viime kesä.
Silloin maalasin kuvia
vanhasta sääasemasta.
Silloinkin katselin taivaalle.
Opettajani sanoi:
- Maalaa S välillä.
Taivaalla saattoi silloin nähdä
pieniä sinisiä renkaita.
Illalla soutelin ympäri saaren
vanhalla armeijan veneellä.
Toiset katselivat perhosia
sulkeiskentällä.
- ylös -