Jaire Pätäri: TAVOITTAMATTOMAN TAIVAANRANNAN MELANKOLIASTA 44 Tavoittamattoman taivaanrannan melankoliasta. Kun aikaa on kulunut ja punertavat pilvet riutuvat taivaalla sätkän savun nopeus yläilmoihin rikkoo illan hitauden lait. * * * 45 Musiikin ollessa hempeimmillään välähtää rakkaus puiden lehvien takana ja mieli täyttyy vihreästä ja punaisesta. Kun otan käteeni omenan, joka on minun maailmani painoinen. Ja liikutan sitä, maisema horjahtaa. * * * 46 Toistuvasti hämärtyy maan ulappa ja levittää haikeutensa ympäri aukioita. Syvissä onkaloissa kuolevat sudenkorennot. Tummien siltojen ali kulkee paatoksen vesi. Paatoksen vesi kuin kohmeista verta tai tietokoneita sykkivämpi virta. * * * 47 Iltaisin kun tähdet syttyvät puiden päälle, Iltatähti, sinä olet minun tähteni, ensimmäinen vilkkuvalosankarini, sametissa kiiluva vetyperoksidiblondini, avaruuden valkoinen langennut rubiini, niin idän kuin lännenkin peloton valkosilmä. Minä katselen sinua. Sinun välkkeesi näyttää niin autuaalta, että alan ilta illalta varmistua, että siellä galaksin toisella puolen on parempi maailma, sinä minun vilkkuvalosankarini sametissa kiiluva vetyperoksidiblondini, hämärän avoimissa sokkeloissa valkoinen langennut stripparirubiini, universaalin kohtalon valkosilmä, tao vain valoasi, minun kohtalokseni on langennut maa. * * * 48 Miksei kukaan soita kitaraa puistossa ja sano: tämä on minun kohtaloni tässä maailmassa, viiltävää ja kirkasta kuin juokseva vesi tai laulavaa ja janoista kuin pulppuava viini koleine iltoineen. Kun kukaan ei soita kitaraa puistossa, siellä ei oleile kuin tuuli ravitsemassa ruohopenkereitä. * * * 49 TIP... TIP... TIP... TIP... TIP... TIP... KISSA HILJAA! TIP... TIP... TIP... TIP... meditatiivista sadetta. * * * 50 Kun minä katselen sinun silmiäsi kuin vuoristorataa, aika jumiutuu jonnekin raiteisiin ja vauhti kasvaa. Sitten jarrut murtuvat ja sinun silmäsi muuttuvat keskiyön narkoosin syövereiksi. Sinun katseesi vetää kuin spiraali, eikä linnunradan kuulas foni enää soi, eivätkä linnut laula. Me ollaan vihdoinkin kai tehty se: heitetty koko kaupunki hetkeksi helvettiin, vedetty kokoon uusi mesta katseen joogaoptiikasta, silmien tulilinjalta. Täällä se nyt tapahtuu, hertta voittaa järjen absurdian. * * * runot 01 - 09: AAMUN URBANISOITUVAA OPTIIKKAA runot 10 - 14: EROOTTISIA RUNOJA runot 15 - 23: TEHDAS - ENOLLA KYLÄSSÄ runot 24 - 32: ENERGIAA runot 33 - 43: MATKALLA runot 44 - 50: TAVOITTAMATTOMAN TAIVAANRANNAN MELANKOLIASTA |